Sara Gruen: Vettä elefanteille

Jacob Jankowski  on yhdeksänkymmenen. Tai yhdeksänkymmenenkolmen. Jomminkummin. Hän asuu  hoitokodissa omaisten unohtamana ja omaan raihnaisuuteensa tympääntyneenä kärttyisänä ukkona. Päivät kulkevat samanlaisina eteenpäin, kunnes kaupunkiin saapuu sirkus.

Jacob puhuu harvoin muistoistaan, mutta ne elävät voimakkaina hänen mielessään. Lopputenttiä vaille valmiin nuoren eläinlääkärin elämä järkkyy ja hän  hyppää öisen junan kyytiin. Juna kuuluu kiertävälle sirkukselle, työmiehineen, esiintyjineen ja eläimineen. Jacobista on hyötyä eläinten hoidossa, joten hän saa jäädä. Sirkus on aivan oma maailmansa, kova ja raaka, omine lakeineen, hierarkioineen, ihmissuhteineen. Eikä elämää yhtään helpota Jacobin rakastuminen väkivaltaisen maneesimestarin kauniiseen vaimoon Marleneen. Kuitenkin sirkuksessa on hohtoa ja omat tähtihetkensä ja tähtensä, kuten kaunis Rosie, elefantti, jolla on omat erikoisuutensa.

Kirja on vangitseva, hauska ja yllättävä lukukokemus. Sirkusmiljöö tapahtumapaikkana  uusi ja  outo, mutta ehdottoman mielenkiintoinen. Monia erilaisia ihmiskohtaloita, kaunis rakkaustarina ja uskomaton loppu. Suosittelen.